Kerro isyystarina!
Kerro kokemuksesi omasta isyydestäsi, isyysvapaan, vanhempainvapaan, isäkuukauden tai hoitovapaan ajalta. Kokemus voi liittyä lapseen, lapsen äitiin tai työyhteisöösi.
Kiitos tarinastasi. Alla muiden kokemuksia isyyden iloista.
Kesäkuun lopussa valittiin parhaan tarinan kirjoittaja. Onnellinen voittaja on Jukka Heinovirta
ja palkinnoksi voittaja sai tasokkaan Scalextric-autoradan.
Nuorempi tytöistä herää itkien ja Äitiä huutaen. Kerron, että Äiti on joutunut lähtemään töihin jo tosi aikaisin. Vanhempi herää meteliin. Käymme kaikki yhdessä vilkuttamassa ikkunassa ja saamme näin pikkuisen rauhoittumaan aamupalalle. Syömisen jälkeen lähdemme tohinalla seurakunnan perhekerhoon. Olen kerhon ainoa uros, joten kaikki äidit väistyvät tieltämme ja keräytyvät turvallisiin pikku ryhmiin keskenään. Yksi kerhotädeistä rohkaisee mielensä, lähestyy varovasti ja kysyy, haluaisivatko tytöt leikkiä tai pelata jotakin. Isä saa olla täysin rauhassa pelihetken ajan.
Paluumatkalla käymme katsomassa Äitiä työpaikalla. Pikkuinen ottaa samalla pienet hörpyt, jotta päiväuni tulee paremmin. Vanhempi ei halua nukkua päiväunia, joten hän rauhoittuu videoiden parissa. Isälle jää aikaa käydä pikaisesti tsekkaamassa netissä, onko kukaan jätkistä linjoilla. Pika-chatissa vaihdetaan nopeasti mielipiteet turvaistuimista, ilmatäytteisistä lastenvaununrenkaista ja uusista lasten elokuvista. Vanhemman kanssa päätämme ilahduttaa Äitiä tiskaamalla astiat ja valmistamalla herkullisen päivällisen valmispata-aineksista. Kyllä Äiti ilahtuu, vaikka tänään ei olekaan siivouspäivä, toteaa tyttö. Huomenna taas siivotaan, vastaan. Oletko sinä vara-Äiti, hän kysyy. Vastaan myöntävästi. Olenko siis mies isolla N:llä? Ei, olen isä isolla I:llä.
Ja olen äärettömän ylpeä siitä.
Olen ollut 2-vuotiaan lapseni kanssa reilusti yli vuoden päivät kahden. Äiti käy töissä ja me pojat saadaan touhuta kahdestaan. Nautimme elämästä sen jokaisesta sekunnista ja hetkestä. Aamuisin, kun äiti lähtee varhain töihin, me jatkamme unia kunnes lapseni alkaa heräillä ja hymyillä. Päivä alkaa normaaleilla rutiineilla, aamupuurolla ja päivän suunnittelulla. Lapseni osallistuu suunnitteluun ja on hyvin miettiväinen kun ehdotan mahdollisia tekemisiä. Aamupäivän leikkipuiston leikit antavat lapselleni mahdollisuuden tutustua toisiin lapsiin ja oppia leikkimällä uusia asioita. Enemmän kuitenkin toivoisin äideiltä hiekkalaatikolla ja leikeissä aktiivisuutta. Mutta kaikki varmaan ei osaa tai halua äideistä leikkiä. No, pian me aina saammekin leikkeihimme kavereita auttamaan hiekkakakkujen teossa.
Mielestäni lapsi vaatii huomiota tunteakseen leikkimisen tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi. Riittää joskus, kun olet vieressä ja kehut lapsesi tekemistä ja aikaansaannosta. Minun on vaikea arvostella isien toimintaa, koska näen heitä harvoin pienen lapsen kanssa leikkipuistossa. Monesti he ovat kyllä hukassa ja kännykkä korvassa yrittävät olla läsnä. Kun meillä nuo roolit on toisinpäin niin kaikki ystävät ei aina ymmärrä etten voi venyä kaikkeen mitä minulta pyydetään. Usein vielä ajatellaan, että äiti on se, joka kotia hoitaa. Minä pidän kotitöistä, etenkin ruoan valmistamisesta, joten tämä rooli sopii minulle hyvin.
Ehkä moni äiti joutuu koville siksi, ettei kotona ole sovittu miten arjen rutiini tulisi jakaa. Moni mies karkaa ikään kuin töihin ja tekee varmuuden vuoksi vielä ylitöitäkin. Tekee meidänkin äiti ylitöitä vaan ei sen vuoksi, ettei viihtyisi kotona. Toivoisin miehille, että he tutustuisivat lapseensa silloin kun hän on vielä lapsi. Olen itse saanut aivan uuden elämän, kun menen hänen ehdoillaan tätä arkea. Ne pienet asiat mitä tuo pieni mies huomaa on monesti unohtunut tässä aikuisten niin tärkeässä maailmassa. Tulkaa miehet alas sieltä kännyköiden ja kuppiloiden helinästä kuunteemaan, kun hiiri mittaa maailmaa männyn neulasella.
Olen neljän lapsen isä, viides tulossa. Lapsikatras tuplaantui reilu puolitoista vuotta sitten kaksosilla. Kaksosia varten järjestelinkin asiat siten, että sain oltua lomalla 4 kuukautta. Aluksi vietin kuukauden kesäloman ja sitten jatkoin 3 kk isyys- ja vanhempainvapaalla.
Poika, joka oli silloin 2v, on ollut aina äidin poika. Loman alussa kyselin kenen poika olet. Aina tuli vastaus: "äitin poika". Kaksosten synnyttyä luonnollisesti äidin aika oli aika sidoksissa nyytteihin ja niinpä minulle sitten järjestyi enempi aikaa kahden vanhimman lapsen kanssa. Siinä sitä sitten hoideltiin vanhoja rutiineja hiekkalaatikolla taloyhtiön muiden "lapsellisten" kanssa, käytiin muskarissa ja missä milloinkin. Täytyy muuten hattua nostaa kotiäideille siitä organisointikyvystä, jota pienten kanssa tarvitaan. Huomasin itsekin miten elämäntäyteistä kotonaolo on. Lopulta rutiinit alkoi minultakin sujua ja lomat läheni loppuaan. Eräs kohokohta oli loman lopussa, kun ihan ohimennen kysyin pojalta jälleen "kenenkäs poika olet?" Välittömästi tuli vastaus "äitin poika ja ISÄN poika". Jo pelkästään tämän takia kannatti viettää isyysloma, puhumattakaan siitä, että näkee mitä se oikea arki on lasten kanssa. Nyt osaa arvostaa äitien kotona tekemää työtä ihan eri tavalla.
Olen tällä hetkellä onnellinen kahden poika lapsen isä. Ensimmäinen on 1 vuosi ja 10 kuukautta vanha ja toinen 4 kuukautta vanha.
Ensimmäisen lapsen syntyessä minulle oli itsestäänselvyys, että aion käyttää ainakin kolme viikkoa isyysvapaata lapsen syntymän yhteydessä. Isyysvapa yhdistettynä kesälomaan antoi minulle mahdollisuuden nauttia esikoisen hoidosta kotona, tukea vaimoani uuden tärkeän elämänvaiheen alussa ja oppia olemaan isänä. Työskentelen kansainvälisessä logistiikkaan liittyvässä yrityksessä esimiesasemassa ja työ vaatii minulta myös paljon aikaa. Firmani kuitenkin suhtautui hyvin joustavasti isyysvapaaseen ja oma tiimini tuki minua erittäin paljon asiassa. Lisäksi nykyajan tekniikka mahdollistaa myös sen, että pystyin tekemään kotona töitä iltaisin ja yöllä, kun esikoisella oli ilmavaivoja ja uni ei millään ottanut tullakseen. Sitten, kun tein osan työstä yöaikana, pystyin menemään taas myöhemmin töihin ja näin saimme nukuttua koko perhe paremmin.
Saimme ihanan, terveen pojan 30.12.2006. Käytin isyysvapaan heti syntymästä 3 viikkoa. Aika meni pilvilinnassa ja utuisessa väsymyksessä. Vanhemmuus ei tuntunut vaikealle, vaikka kaikki olikin uutta.
Itkut tietysti aiheuttivat pientä epätoivoa, mutta sitä kesti paremmin, mitä pirteämpi oli. Suurin yllätys oli se, miten keskeinen asia imetys on. Tottakai se oli tiedossa, että vauva ruokailee, mutta silti se tuli yllätyksenä, miten elämä sykki syöttövälien tahdissa.
Poika on nyt 4 1/2 kk ja vuorovaikutus kasvaa kokoajan. Kyllä isi oppii kokoajan uutta pojastaan ja itsestään. Aivan mahtavaa jäävätä itsensä ja ottaa elämään uusi kaiken ylittävä prioriteetti!
Kaiken tämän keskellä tulee kuitenkin muistaa rakasta vaimoa ja vaalia yhteisiä hetkiä. Muistaa, että isyyden lisäksi olen aviomies ja mies.
Mukavia hetkiä kaikille tässä elämässä!
Isyys alkaa myrskyn lailla.
Yhtenä hetkenä katsot puolisoasi ison vatsan kanssa ja seuraavalla hetkellä huomaat että saat pitää pientä lasta sylissäsi. Siitä alkaa elämänmittainen vastuu.
Minulla on edellisestä avioliitosta yksi lapsi, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, tiesin että haluan vielä suvun jatketta. Koko raskausaika meni hyvin, mutta se hetki, kun synnytys alkoi, tiesin että elämäni kokee jälleen ihmeellisen muutoksen.
Poikamme on nyt 7 viikon ikäinen, ja tiedän, etten vaihtaisi kokemaani mihinkään.
Synnytys on rankka kokemus lapselle ja äidille mutta kukaan ei voi käsittää kuinka tärkeää on isän olla synnytyksessä mukana. Se on unohtumaton hetki.
Olen heinäkuussa 4 vuotta täyttävän pojan ja helmikuussa 5 vuotta täyttävän tytön onnellinen isä. Lapset ovat ehdottomasti parasta mitä olen elämältäni saanut. Aivan uskomatonta, miten nopeasti tuon ikäisenä sitä ihminen oppiikin kaikenlaista. Aivan uskomatonta miten molemmista on kaveria toiselleen ja miten molemmat haluavat myös minut mukaan leikkeihin. Tietysti siinä on se hyvä puoli, että leikeissä itsekin voi laskeutua taas 'päristelemään' autoilla. :) Viettäkää hyvät isät aikaa lastenne kanssa, opitte niin paljon siitä!
Olin yhden kesän hoitovapaalla ja opin kunnioittamaan niitä äitejä, jotka ovat esim. kolme vuotta kotona lapsen kanssa. Kivaa aikaa se oli istua hiekkalaatikolla, mutta kun aikuista seuraa puuttui, oli kesän jälkeen kiva palata myös töihin. Mutta kokemus oli erittäin rikas ja puolisoiden välinen kunnioitus ja luottamus nousi ihan uudelle tasolle.
Ennen kuin isyys koitti, ei voinut ymmärtää pienen kääryleen vaikutusta tunteisiin.
Olen ottanut töihin työkoneelleni muutama kymmentä kuvaa pienoisesta. Aina välistä selaan kuvia läpi ja huomaan kyyneleiden nousevan silmiin. Tunnen valtavaa ikävää vaikka tiedän, että näen hänet taas illalla.
Miten sitä pientä voikaan niin paljon rakastaa?
Hauska tapahtuma, joka muistuu mieleeni, sattui kun esikoispoikaani oltiin kastamassa. Pappi katsoi poikaani ja sanoi: "Sikisköön sinusta pyhähenki", jolloin poikani röyhtäisi erittäin äänekkäästi, saaden papin ja muut kastetilaisuudessa olleet nauramaan. Pappi joutui kokoamaan itseään tovin sillä naurusta ei ollut tulla loppua ja hymykin säilyi papin suupielissä koko toimituksen ajan.
Ensimmäiset sanat
Leevi oli juuri oppinut konttaamaan. Oli lauantaiaamu, aamuhalausten ja vaipanvaihdon jälkeen olimme siirtymässä keittiöön.
Leevi tuli kontaten perässä, äidin rintaliivit toisessa kädessä ja sanoi ihan selvästi "nää jäi"...
